Moikka! Olen Sanna ja opiskelin Väriteollisuusyhdistyksen stipendillä Lyonissa, ITECH nimisessä insinöörikoulussa formulointi-insinöörin tutkinnon 2018-2020. Nyt reilu puoli vuotta valmistumisen jälkeen on hyvä hetki katsoa taaksepäin, ja miettiä, mitä kokemuksesta jäi käteen, mikä yllätti ja miten opinnot valmistivat työelämään.
Ulkomaille opiskelemaan lähtiessä tiesin, että matkan varrella kertyisi reippaasti kansainvälistä kokemusta. Meidän kansainvälisellä luokalla oli loppujenlopuksi yllättävän vähän opiskelijoita muualta kuin Ranskasta. Opintojen aikana tarjoutui kuitenkin mahdollisuus opiskella lukukausi Kroatiassa ja suorittaa loppuharjoittelu Saksassa unohtamatta itse Ranskan Lyonissa opiskelua.
Opinnot Ranskassa poikkesivat suomalaisesta yliopistosta melkoisesti. Suomessa olin tottunut hyvin itsenäiseen ja vapaaseen opiskelutyyliin, missä sain itse vaikuttaa opintojen sisältöön ja rytmiin. Ranskassa sekä opintojen suunnittelu, että opetuksen tyyli tuntuivat koulumaisemmalta: saimme valmiin lukujärjestyksen koululta, vapaaehtoisia kursseja ei käytännössä ollut lainkaan, opetuksessa keskityttiin paljon faktoihin ja yksityiskohtiin eikä niinkään teorioihin tai taustalla olevien ilmiöiden selittämiseen ja labratyöt tehtiin lähes aina ryhmässä. Opintojen sisältö oli mielestäni käytännönläheisempää Ranskassa. Tämä oli myös yksi syy, mikä houkutteli minua vaihtamaan yliopistosta insinööriopintoihin. Suomalainen yliopisto oli tarjonnut vahvan pohjan polymeereista, mikä auttoi ymmärtämään erilaisten sovellusten vaatimusten ja valittujen raaka-aineiden yhteyttä.
Suoritin opintoihin kuuluvan viimeisen puolen vuoden harjoittelun Hampurissa, Saksassa. Harkka alkoi juuri ennen korona-pandemian saapumista Eurooppaan. Olin onnekas, sillä pystyin suorittamaan harjoittelun loppuun valmitsemani maalinvalmistajan luona ja työskentelemään laboratoriossa käytännössä koko ajan. Poikkeusolot näkyivät muun muassa vuorotyöskentelynä ja lyhyempinä työpäivinä kontaktien minimoimiseksi. Osa luokkakavereistani joutui vaihtamaan harjoittelupaikkaa kesken harjoittelujakson, sillä monet firmat joutuivat keskeyttämään harjoittelun pandemian vuoksi. Osalla käytännönosuus jäi hyvin vähäiseksi etätöihin siirtymisen vuoksi. Ranskassa koronarajoitukset olivatkin huomattavasti tiukempia kuin Suomessa tai Saksassa.
Harjoittelun lopulla aloin etsiä ensimmäistä oikeaa työpaikkaa. Aluksi tuntui, että vaihtoehtoja oli hyvin rajoitetusti tarjolla ja kerkesin suunnitella monta eri varavaihtoehtoa, jos työpaikkaa ei olisi löytynyt. Tovin etsinnän jälkeen totesin, että kontaktien luominen opintojen aikana oli kannattanut, sillä sain vinkkejä mahdollisista työpaikoista opiskelu- ja trainee-kavereilta. Lopulta ensimmäinen työpaikka löytyi kuitenkin LinkedIn:n kautta Berliinistä, Teslalta maalaamon prosessi-inisnöörinä.
Muutto ja sopeutuminen uuteen kaupunkiin poikkeusoloissa on ollut haastavaa, sillä koronarajoitukset vaikeuttavat sosiaalisten kontaktien luomista erityisesti töiden ulkopuolella. Onneksi työkaverit ovat mukavia ja koko tiimi tulee hyvin toimeen keskenään. Tiimimme on myös hyvin kansainvälinen, mikä tuo oman sävynsä tiimiin. Ensimmäinen työ tuo mukanaan paljon oppeja ja haastavia tilanteita. Minun on ollut ilo huomata, että myös vastavalmistuneena olen saanut paljon vastuuta ja vapautta oman prosessini kanssa.
Väriteollisuusyhdistykselle ja Eliisalle ja Alexandralle suuri kiitos tämän upean kokemuksen mahdollistamisesta!
Terkuin
Sanna