Pellavaöljyn jalostuksen eli vernissan valmistuksen yhteyteen syntyi maahamme 1800-luvulla orastavaa maalintuotantoa. Varsinaiseksi teollisuudenalaksi maaliteollisuus muodostui kuitenkin vasta 1900-luvun alussa.
Suomen teollisuuden järjestäytyminen tapahtui yhdellä rysäyksellä. Ajankohdan valitsi toinen maailmansota, joka pakotti teollisuuden paneutumaan toimintaedellytyksensä ylläpitämiseen. Sodan aikana perustettiin useita luottamusneuvostoja, joista sittemmin muodostettiin yhteisiä asioita ajavia toimialayhdistyksiä. Yksi näistä oli Väri-, lakka- ja vernissateollisuuden luottamusneuvosto, jonka perustava kokous pidettiin 15.10.1940. Kokouksessa oli mukana 14 yritystä. Myös painoväriteollisuus oli mukana neuvostossa.
Raaka-ainepula, raaka-aineiden hankkimisen vaikeudet, lisenssien saaminen ja kansanhuoltoministeriön määräykset kuitenkin pakottivat kilpailevat tehtaat yhdistämään voimansa ja aloittamaan keskustelut kansanhuoltoministeriön kanssa. Helsingissä Seurahuoneella pidetyssä kokouksessa tästä värialan luottamusneuvostosta tuli 27.10 1943 perustettu ja 15.2.1944 rekisteröity Vernissa-, Väri- ja Lakkatehtaiden Yhdistys – Ferniss-, Färg- och Lackfabrikernas Föreining ry. Perustajajäseninä oli kuusi yritystä. Yhdistyksen perustamisen 70-vuotisjuhla pidettiin syksyllä 2013.
Yhdistyksen ensimmäinen asiamies palkattiin 3.12.1943. Yhdistys liittyi jäseneksi Suomen teollisuusliitto ry:een 13.4.1945. Vuoteen 1946 mennessä yhdistys oli saanut viisi uutta jäsentä. Jäseniä oli tuolloin kaikkiaan 11. Yhdistyksen nimi muutettiin 1.5.1956 Väriteollisuusyhdistys ry:ksi, Färgindustriförening r.f.:ski.
Yhdistyksen tarkoituksena oli valvoa jäsentensä yhteisiä etuja, edistää alan kotimaista valmistusta, neuvotella viranomaisten kanssa yhteisiä etuja koskevista asioista, antaa ohjeita ja apua jäsenille sekä selvittää esille tulevia kysymyksiä. Yhdistys tarjosi foorumin keskusteluille yhteisistä asioista sekä auttoi jäsenten neuvomisessa ja avustamisessa. Se auttoi myös yhteisten päätösten valmistelussa ja toteutuksessa.